Niin se vain mokoma tuhkapilvi perui juurikin meidän lennon, vaikkei Berliinin kenttä lopulta edes ollut suljettu, kun me olisimme sinne laskeutuneet. Viimeisellä lentokenttäbussilla sitten kentälle odottelemaan uutta aikaista lentoa. Jotenkin mieluummin nauttisin koko yön uusista patjoistamme, mutta toisaalta tässä alkaa olla viimeiset mahdollisuudet hieman extremempään matkailuun, kaikki ilo irti lentokenttäyöstä siis.
Tässäkin onnettomuudessa piili kuitenkin onni. Kirosin eilen, kun tajusin missanneeni Designmuseon marinäyttelyn. Ei siis tarvinnut kauan miettiä, mihin suunnata siinä vaiheessa, kun piti jo olla Berliinissä.
Tämä Marimekko on nähnyt jo todella paljon elämää. Ei siitä vain malta luopua.
Vielä sunnuntaihin asti Marimekkoelämää eletään Designmuseossa. Näyttely oli ihanaa värien ja kuosien loistoa ja aiheutti lukemattomia mä haluun -tunteita. Iskin silmäni muutamiin tällä hetkellä olemattomiin kuoseihin ja sain vähän turhankin paljon tarkkoja visioita pääkoppaani kankaiden huonoon saatavuuteen nähden. Mutta toteutettavissakin olevia ideoita pulpahteli mieleen ja innolla odotan heinäkuuta, kun reissumme jälkeen pääsemme viimeistelemään muutoksien syövereissä myllertävää makuuhuonettamme.
Nyt minä ja reikäinen yöpaitani siirrymme höyhensaarille, jotta jaksamme aamuyöstä lähteä Berliiniin moikkaamaan Nukku-Mattia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti