Aurinko nousee

Lauantaisen vuoristorata-ajelun jälkeen koko viikko on tuntunut yhdeltä vuoristoradalta. Unettomien öiden ja ahdistuksen jälkeen hymy tuli takaisin elämään eilen eikä tämän aamuinen herääminen puoli kuudelta johtunut stressistä, vaan eilisestä varhaisesta sippaamisesta ja siitä, että tuli nälkä kun iltapala jäi syömättä.

Siinä vaiheessa kun oma päivä alkaa, tuntuvat jotkut vasta käyvän yöpuulle. Hesarikin kolahti kun olin ollut hereillä jo tunnin ja sen saa lukea ajan kanssa ennen kuin mies ahtautuu aamiaispöytään. Aurinko alkaa pilkistellä pikkuhiljaa sisäpihallemme ja tuntuu, että on kaikki aika maailmassa.

Tiistaisen ensimmäisen ulkoirtojäätelön aiheuttaman hymyn ja ilon pyrin säilyttämään, sillä sitä tarvitsee niin kovasti joku muukin. Oppilaatkin ovat iloisempia, kun luokassa häärii pirteä ja kevyt ope.

 

Ihanan aurinkoista viikonloppua kaikille!