perjantai 3. joulukuuta 2010

Kuudes luukku


Adventinaika on odottamista. Niin oli myös lauantaina automatka entisen asuinpaikkakuntamme kirpputorille. Täysi-ikäinen pikkusisko ystävänsä kanssa kulutti odotusaikaa äidin ehtymättön matkapelivaraston parissa. Hyviä löytöjä, vaikka ei ihan samanlaista könttäalennusta saatukaan kuin vakimyyjältä. Samalta kirpputorilta hankittiin vuosia sitten myös lahjat muille perheenjäsenille. Miten paljon jännitystä liittyikään niihin ostoskäynteihin ja tietenkin itse jouluaattoon, kun sai nähdä mitä löytöjä kukin oli tehnyt.

3 kommenttia:

  1. Mulla oli lapsena samanlainen ongintapeli! Ihan paras! :)

    VastaaPoista
  2. Kuvassa näkyvä peli on ihanan nostalginen! Kumpa kaiken olisi osannut silloin aikoinaan säästää ja pitää tallessa/ ehjänä.

    VastaaPoista
  3. norsis: Mä meinasin kirjottaa norsinta, kun jotenkin oli toi onginta-sana kielen päällä :D Se on kyllä hauska, meillä ollut vaikka mitä matkaversioita ja kaikenlaisia pelejä itsekin keksitty ajankuluksi.

    Kukkupöö: Niinpä, monesta jutusta sitä luopuu kun ei tajua mikä nostalgia-arvo sillä myöhemmin olisi. Meillä nuo pelit ilmeisesti kulkeutuneet autosta toiseen ja edelleen siellä lojuu vaikka nuorin lapsi on 18.

    VastaaPoista