maanantai 20. joulukuuta 2010

Kahdeskymmeneskolmas luukku


Ryysikää te muut vaan tavarataloissa, Yrjönkadun uimahallissa oli oikein mukavan väljää ja rauhallista. Jonottamaan pääsin tosin minäkin, VR:n lippuluukulla, jolle oli näennäisesti erittäin lyhyt jono.

Voi kuinka joskus kaipaankaan Suomeen brittiläistä jonotusjärjestelmää, jossa edetään tasapuolisesti eikä ketään rangaista väärän kassan valinnasta. Eräällä tunarilla kesti, niin kesti viereisellä kassallakin ja kun edelläni ollut tunari vihdoin päätti asioitinsa, otti viereisen jonon seuraava asiakas oikeudekseen kiilata eteeni tiskille, jolle minä jonotin. Ajattelin olla iloisella ja kärsivällisellä joulumielellä, mutta en olisi ollut sitä alkuunkaan jos olisin tiennyt minkälainen tampio siihen eteen kiilasi. Kyseisen tampion asioidessa tuli edellinen tunari paikalle ihmettelemään, kuinka hän ei saanut lainkaan paikkalippua. Vilkaisin hänen pilettiään, joka oli taajamajunaan, ja kerroin, ettei siihen myydä paikkalippuja, hän voisi vain mennä junaan ja valita itse paikkansa. Tunari kuitenkin halusi kysyä asiaa ja tiedusteli voisiko kysäistä sitä nopeasti ennen vuoroani. Sanoin vähän piruilevaan sävyyn, että kun jo yksi tampio kerran on etuillut niin mikä jottei.

Siinä hetken seisoskeltuamme alkoi seuraava keskustelu, jaksojen välissä aina reilusti taukoa.

Tunari: Keski-Suomeenko olet matkalla?
Onneli: Ei, Pohjois-Karjalaan.
Tunari: Jaa, Lappeenrantaan?
Onneli: Eikös se ole enemmänkin Etelä-Karjalaa? Joensuuhun menen.

Tunari: Sillä vaan kysyn kun olen itse siellä Lappeenrannassa asunut.
Onneli: Ok.

Tunari: Olet tullut tänne opiskelemaan?
Onneli: No itse asiassa olen täältäpäin kotoisin ja nyt jo valmistunut.
Tunari: Lääkäri olet?
Onneli: Eiku opettaja.

Tunari: Kauanko olet Helsingissä asunut?
Onneli: No mitähän tässä ois kulunut, ehkä seitsemisen vuotta kun laskee ulkomailla asumiset pois.
Tunari: Missä olet asunut?
Onneli: Skotlannissa ja Saksassa.
Tunari: Ahaa, minä olen asunut Ruotsissa ja Luxemburgissa.
Onneli: Ahaa.

Tunari: Perhesyistäkö palasit?
Onneli: No mies oli oikeastaan jälkimmäisellä reissulla mukana, piti tulla tänne tekemään opinnot loppuun.
Tunari: Niinhän sitä usein täytyy, kyllä.

Tunari: Miehesi on lääkäri?
Onneli: Ei, hän on opiskelija.
Tunari: Minä olen lakimies.

Tunari: Oletteko molemmat Lappeenrannasta kotoisin?
Onneli: Ihan Espoossa ollaan molemmat synnytty.

Tunari: Meneekö aikataulut tiukille?
Onneli: Ei ole kiire, viikon päästä vasta matkustan.

Ja sitten kun tämä tunari pääsi tampion jälkeen lippuluukulle, ihmetteli myyjä, kun tunari ei ollut hypännyt junaan, johon hänen lippunsa oli myyty ja kyseinen juna siis oli jo mennyt. Seuraava juna olisi IC-juna, johon tarvitsee kalliimman lipun. Mutta se ei tunaria haitannut, 13 € junalipun hän vaihtoi 19 € junalippuun ja maksoi vielä kuusi euroa ylimääräistä lipunmuutoksesta. Olisi päässyt halvemmalla, jos olisi tyytynyt minun konsultaatiooni. Toisaalta olisin tuotakin keskustelua köyhempi ;D

4 kommenttia:

  1. Musta tuntuu, että Suomessa ihmiset jotenkin aina sekoaa, kun pitää jonottaa jonnekin. Bussiin, pankkiautomaatille, kaupan kassalle...! Seurauksena sekasorto ja kiukkuisia ihmisiä. ;)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi: Joo näin näemmä usein. Siihen auttaisi kyllä kun jonotus olisi edes kunnolla organisoitua. Ulkomaalaiset usein ihmettelee meidän vuoronumerojärjestelmää, joka on kyllä tosi toimiva kun odotellessa voi hoitaa vaikka mitä muita asioita. Mutta eihän ne poista sitä tosiasiaa että jollain tapaa siinäkin jonotetaan ja se saa kyllä jotkut ihan hermoromahduksen partaalle :D

    VastaaPoista