tiistai 7. syyskuuta 2010

Ei, kissa vieköön!

Tampereen paperikonttorin 52 kysymystä ja vastausta on ollut yksi kaikkien aikojen suosikkipeleistäni. Vanhinta versiota on varmaankin pelattu mummulassa. Sisältö tosin on sama vielä nykyäänkin, vaikka kessunpolttelu ehkä hieman arveluttavaa onkin, peliä kun kuitenkin myydään lastenpelinä. Tosin voisiko joku muukin vannoa, että kortissa vappuna 1999 on lukennut aiemmin alussa vasta, ehkä tai vastaavaa? Pitääkö siihen sitten itse täydentää viimeksi?

Otimme viikonloppuna erän ja muutama hauska ja osuva pari tuli vastaan.


Hervottomassa kuumeessa onkin ihana vetää vielä hikinen karvalakki päähän.


Vai jos kuitenkin myöntäisin... Siis jos rahaa on luvassa...


Moderni ihminen harrastaa vain iltapesuja.


Ne kauniit naiset saattavat kadota maisemista alta aikayksikön.


Kissa vieköön koiran lenkille, vai?


Mukava tietää mitä jätkät puuhailevat keskenään.


Piti kuulemma kutakuinkin paikkansa. Olisi varmasti jäänyt ihastumatta, jos mies olisi vielä tavatessamme tupakoinut.


Jotkut sekä puhuvat että liikkuvat paikasta toiseen unissaan. Ellei sitten käynyt nukkumaan sängyn alle alun perinkin.


Välilläkös nuo nyt sekaisin menevät, fysiikka ja kemia.


Senpä tähden ajattelin mennä nyt makaamaan sohvalle ja lukemaan kirjaa. Olipa terveyteni kannalta onni, että pyykkitupa oli varattu loppuillaksi!

6 kommenttia:

  1. haa, nämä on ihanat! meiltä löytyy versio jostain -70 luvulta sekä -90 luvulta :)

    VastaaPoista
  2. taitava tyttö: Tuo on ihan tuore, oli vaan pakko sit ostaa kaupasta kun ei ole vanhoja löytynyt. Tietty heti seuraavalla kirppukäynnillä osuisi eteen ;)

    VastaaPoista
  3. Hei,

    ensinnäkin minä kerron olevani 18-vuotias, enkä tiedä opettajamaailmasta (ja aikuisuudesta puhumattakaan) yhtään mitään. Minä kuitenkin aina rakastun tälläisiin blogeihin, niissä näkyy tulevaisuus !

    Minusta on kerrassaan rakastettavaa huomata jälleen kerran että vielä muutamankin vuoden päästä saa rakastaa Onnelia ja Annelia ylikaiken, ja tykätä kissatyynyistä ja kaikesta. Maailma vain välillä yrittää tyrkyttää paljon kylmempää kuvaa itsestään kuin se lopulta onkaan.

    Kasvaminen ei tarkoitakaan luopumista, sen minä olen blogeihin tutustuessani huomannut ! Ja nyt törmäsin sinun blogiin, jossa esitellään näitä ihaniaihania pelikortteja kaiken muun ihanuuden joukossa.

    Tästä tuli vähän sekainen kommentti, mutta minusta tuntuu että ymmärrät !

    VastaaPoista
  4. Jemina: Hauska sattuma, sillä eksyin jostain blogiisi pari päivää sitten mutten ehtinyt vielä kuin vasta vilkaista. Mutta siis tunnistin sinut kommentistasi vaikkei kommentinvalvonnassa näkynyt edes vielä profiilikuvaa tai mitään :) Ja kyllä, ymmärrän mitä haet takaa! Vuodet voi vieriä mutta aikuiseksi ei tarvitse kasvaa koskaan. Siis pitää maksaa laskut ja ottaa vastuuta, on kaikenlaisia velvollisuuksia ja vaaleissakin pitäisi äänestää jne., mutta mieleltään voi olla ihan muuta :) Jostain jutuista ehkä välissä luovutaan, mutta niistä napataan kiinni viimeistään nostalgian merkeissä!

    VastaaPoista
  5. Ekalla luokalla meillä oli koulussa tuollaiset kortit ja minua on viimeiset 16 vuotta harmittanut, että miksei minulla ole omia tuollaisia. Jos ne pitäisi vielä jostain metsästää. :)

    VastaaPoista
  6. Julia: Monilla näyttää liittyvän noihin muistoja :) Itse löysin noi omat Kirjatorilta. Mieluiten olisin ne kyllä käytettynä ottanut/ostanut jostain.

    VastaaPoista