torstai 1. toukokuuta 2014

Vappumobiilin matkassa




Vappupäivän ohjelma oli loppujen lopuksi aika helppo suunnitella. Vettä alkaa sataa iltapäivällä. Selvä, lähdetään liikenteeseen siis aamupäivällä. Joskin hieman myöhemmin kuin olimme ajatelleet, sillä lapsi kuudelta herättyään nukahtikin vielä uudestaan tunnin päästä ja heräsimme puoli kymmeneltä. Oijoi, kuukauden päässä koittava kesäloma alkoi jotenkin kutkuttaa todella paljon!

Somistimme pyörät serpentiinillä ja ilmapalloilla (muuttokuorman kevennystä samalla!) ja lähdimme vappukierrokselle Tokoinrannan, Hakaniemen ja Pohjoisrannan kautta Kaivarin rantaan jätskille ja baanaa pitkin kotiinpäin. Jäätelötehtaan isot annokset saivat meidät hytisemään entisestään, ja kotiin päästyämme saikin hyvällä omallatunnolla löllötellä sisällä ja pestä neljä jättikoneellista pyykkiä.

Huominen päivä on tehty maaliskuussa sisään, mikä on kiva, sillä lähden viikonlopuksi pois ja silti saan viettää perheen kanssa vapaapäiviä. Reilu vuosi sitten ei tuntunut missään lähteä viikonlopuksi pois doulakoulutukseen toiseen kaupunkiin, mutta nyt lapsen lähestyessä jo kolmea ikävuotta olen aika surkeana ja haikeana. Silloin vietin kaiket päivät lapsen kanssa, joten viikonloppu pois kotoa oli ihanaa vaihtelua. Nyt käyn töissä ja puuhastelen vaikka mitä muuta, joten lasta on ihan arkenakin usein ikävä. Onneksi on skype ja isovanhempienikin luona vihdoinkin tietokone ja nettiyhteys. Ja aion kaiken rehkinnän lomassa ottaa ilon irti pitkistä yöunista!

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Iloista pääsiäistä!



Muuttoon on vielä reilut yhdeksän kuukautta, mutta karsittavaa piisaa. Avattua rairuohosiemenpussia en tottavie halua muuttolaatikoihin pakata, joten pari kesää yrttikasvatteluja odottanut multasäkki auki ja siemeniä kylvämään. Sitten koko homman unohtaminen ja tipujen istuttaminen ylipitkään ruohoon. Onneksi tuli nuokin tipuset jokunen vuosi sitten Tiimarin alesta ostettua, mistäs moisia nyt kun kyseinen pulju meni konkkaan? Höyhenistä ja muista koristeista ei ainakaan ole pulaa. Olen niitä vuosien varrella irroitellut virpomaoksista ja vein kaikki kertyneen koristeet naapuruston askarteluiltapäivään. Ihanaa, ettei niitäkään tarvitse muuttaa uuteen kotiin. Vaan poissa ollessani oli käynyt muutama virpoja muhkean oksan kanssa ja nytkös niitä taas on sama määrä. Mutta pois ei tietenkään raaski käyttökelpoista materiaalia heittää.

Suklaamunia on mussutettu. On se vain niin ihmeellistä, miten aina kerran vuodessa munasta kuoriutuu uusi elämä. Kuolema on voitettu. Ikuinen aurinko on ylösnoussut!

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Vähemmän on enemmän

Ei tunnu lainkaan siltä, että vuorokaudesta olisi viime yön myötä kadonnut yksi tunti. Tai ainakaan, että olisi menettänyt sen yöunissa. En muista koska olisin viimeksi nukkunut 8,5 tuntia lapsen läsnäollessa. Vuorokauden mittainen nettipaussi kevään herättämässä Fiskarsissa toi mukanaan runsaasti ulkoilua, päivän lehden perinpohjaisen lukemisen – ja ehdinpä avata ihan kirjankin, hyvää ruokaa ja taivaallisen paljon unta. Torstaiaamusta lähtien laskettelureissussa ollut mieskin palaa jo huomenna kotiin. Tämä viikonloppu olisi voinut kulua myös kotona lyöden päätä seinään.









Kilometrin matka kylille meni leppoisasti polkien ja sorsien äärelle välillä pysähtyen. Paluumatkan hyytymisiä varten oli lokakuussa murtunut olkapääni onneksi jo siinä kunnossa, että sain nakattua lapsen selkääni, mikä ilahdutti meitä molempia eikä pelkästään matkan sujuvuuden vuoksi. Lapsi oli kyytiä ehdotettuani aivan innoissaan ja selkään päästyään vain hihkui onnellisena. Ja olihan se ihana saada kuljettaa mokomaa niin lähellä kuunnellen samalla kommentointia ympäröivästä luonnosta aivan korvan juurella ja saaden helliä taputuksia päähän. Kaikki 2,5-vuotiaan kapinatkin jaksaa paremmin, kun on näitäkin hetkiä.

Nyt kun katson kelloa, ei taida huomenna olla odotettavissa ihan yhtä levännyt olo kuin tänään, mutta josko sitä kuitenkin käpertyisi kirjan kanssa sänkyyn. Tuleeko uni yhden, kahden vai kolmen lauseen jälkeen?

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Se on vain järjestelykysymys

Mies männäviikolla pyysi, jos voitaisiin lapsen kanssa vähän järjestellä kotona. Hän olisi varmaan halunnut tyhjäksi kaikki roinalla valloittamani tasot ja väliköt ja lattian rojuista. Mutta me vaihdettiinkin makuuhuoneen järjestystä, vaikka olin ajatellut, ettei niin raskaita rakenteita viitsi siirrellä alle vuosi ennen muuttoa.


Lapsi on kuitenkin hoitoringin meillä ollessa nukkunut päiväuniaan sängynaluslaatikossa ja haluaa nykyään nukkua siellä yönsäkin. Auki vedettynä laatikko oli vaatekaappini edessä ja kyllästyin pukeutumaan päivästä toiseen samoihin vaatteisiin, jos en ollut riittävän ajoissa edellispäivänä muistanut penkoa kaapista päällepantavaa.

 

Syksyllä murtunut olkapää on jo aika toimintakykyinen, mutta kieltämättä ruhtinaallisesti painavan sängyn siirtely 2,5-vuotiaan avustuksella oli ehkä olkapääparalle liikaa. Selvittiin hommasta kuitenkin, kesken ei voinut leikkiä jättää.


Lapsen sänky siirrettiin pikkusohvaksi olohuoneeseen ja nähtäväksi jää, miten se hoitoviikkoina saadaan sommitelluksi makuuhuoneeseemme toista päiväunia nukkuvaa lasta varten. Hoitoviikkoja ei kuitenkaan taida enää olla kuin kolme jäljellä koko keväänä, joten emmeköhän me selviä.
 

Tuonne laatikkoon se sitten iltaisin käpertyy noin kuuden kirjan ja kahdenkymmenen pehmolelun kanssa. Nyt vain odotellaan, että hoitoviikot ovat ohi ja pinnasänky pääsee ehkä jonnekin lainaan viemästä meiltä tilaa.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kevään eka



Pyörällä on jo potkuteltu useampana päivänä, mutta kevään ekat jätskit syötiin tänään ulkona. Lupailivat takatalvea, joten piti tarttua hetkeen. Aurinkolasitkin pitäisi kaivaa kaapista, että näkisi eteensä töistä kotiin polkiessa. Valo virvoittaa ihanasti ja ulkoilu uuvuttaa sopivasti. Mutta varmaan kuitenkin ihan syystä tänään kolmasluokkalainen kysyi olenko väsynyt kun silmäni näyttävät "tolta". :D