Pikaloma

Naistenpäivän aamuseitsemän junaan ei ollut ongelmia nousta. Siitä piti huolen lapsi, joka herää arkena ja viikonloppuisin aina ennen herätyskelloa. Onneksi unia saattoi jatkaa matkalla Turkuun. Kävelymatka asemalle sujui räntäsateessa. Kun havahduin kuorsaukseeni kesken matkan, paistoi ulkona aurinko ja pellot vilisivät silmissä. Olo oli kuin ulkomailla. Kummasti pieni päiväreissu kotimaassa voi virkistää mieltä ja antaa totaalisen irtioton arjesta – vaikka reissusta palaisikin vähintään yhtä väsyneenä kuin sinne on lähtenytkin.

Räntämeno jatkui vielä, kun nousin Turussa junasta ja sitä kesti koko aamupäivän. Mutta sinnikkäästi oppaani Turun Tildan kanssa kiertelimme kaupungilla päätyen lopulta Aulan erinomaiselle jazzbrunssille. Tällainen tapaaminen sai taas laskeskelemaan blogivuosia... Noin kuukausi sitten tuli kuusi vuotta kuluneeksi ensimmäisestä kenelle tahansa tarkoitetusta blogista. Sitä ennen reilu vuosi oli kulunut ulkomaan elosta lähinnä perheelle ja kavereille kuulumisia kirjoitellen. Vuodet vierivät. Siitä, kun olin Tildalle Helsingin oppaana tulee kesällä kuluneeksi jo viisi vuotta. Ehkä siitä syystä aika ei lauantainakaan meinannut riittää, vaan juttu jatkukoon seuraavalla kerralla, joka ei toivon mukaan ole viiden vuoden kuluttua ;)

Iltapäivä kului synnytystarinoiden parissa. Tarinateatteri on terminä ollut hyvinkin tuttu, mutta vasta nyt ensi kertaa pääsin kokemaan, millaisia tarinateatterin keinot ovat – ja miten mainiosti ne sopivat synnytysten jakamiseen tuoden aivan uudenlaisia tulkintoja ja näkökulmia itse kullekin. Ennen iltakahdeksan junaa ehdin vielä vierailla kahden tutun luona. Kupittaan hiljaiselta asemalaiturilta sai nousta hilpeään seuraan, joka olisi saattanut ärsyttääkin, ellei olisi ollut niin väsynyt että vähät välitti ympärillä tapahtuvista asioista.

Viimeistään lauantaina Turussa tuntui, että kevät todella on aivan käsin kosketeltavissa. Työmatkojen pyöräilyasustusta saanee jo hieman keventää ja vappumunkeistakin voinee jo alkaa haaveilla?

Aurinkoa itse kunkin viikkoon!

Valoa ennen valkoista

Lux Helsinki toi meille kuun alussa valoa, kun lumi vielä viipyi matkallaan. Pyöräilykiellostani johtuen istuin lapsen kanssa laatikkoon ja mies tarjosi meille kyydin Töölönlahden rantaa keskustaan ja Pohjoisrantaa kotiinpäin, siinä välissä muutamia valoinstallaatioita. Iltainen kaupunki lootasta oli mainio kokemus. Omassa kotikaupungissaankin voi saada uusia kuvakulmia tuttuihin paikkoihin. Pohjoisranta taisi olla huumaava kokemus myös laivoja bonganneelle kaksivuotiaalle. Pepun alla lämmitti onnellisen uuraislaislampaan talja.

Ottaako pannuun? Hatuttaako?

Seuraava somesapuskahitti avokadopastan jälkeen? Joko niin tai sitten mulla on todella valikoitunut tuttavapiiri, kun tämän reseptin näkemiseltä ei mitenkään olisi muutama päivä takaperin voinut välttyä naamakirjassa. Jopa mies antoi siunauksensa ja niin meillä herkuteltiin eilen illalla. Valmistukseen meni sen verran aikaa, että jälkkäristä tuli lopulta iltapala lapselle ja taisi olla tuhti annos, kun raukka nukahti maitotilkalle kainaloon. Hampaat oli kuitenkin pakko pestä uneliaalta tällaisen herkkuinvaasion jälkeen.

Voin kovin lämpimästi ja viileästi suositella pannuhattua kolmen kaverin inspiroimana!

Ilmapallokemut

Tänään jorailtiin vanhojen lastenmusiikkiälppäreiden tahdissa ja jos ei kannat nousseet kattoon niin ainakin kymmenet ilmapallot. Ja kun pikkuväki oli pihistänyt riittävästi kakkua ja karkkia, oli aika hyppiä sängyllä sokeriövereissä.

Lapsi mankui kotiin päästessään uusiin juhliin. Sentään mukaan saatu ilmapallo toi vähän juhlatunnelmaa kotiinkin. Juhlatunnelma onkin pian kaukana, kun lomapäiviä on jäljellä enää yksi. Ja no, virallisesti loma loppui jo perjantaina ja nyt vain vietetään ruhtinaallista pitkää viikonloppua. Aikamoinen kevät on tulossa. Se on ollut hyvä startata näin, totaalisen lungisti.

Aamupala kirkolla

Lapsi on innokas kirkossakävijä. Haluaisi sinne useamminkin, mankuu aina kun kuljemme kahden tutun kirkon ohi. Tänään lähdettiin kirkolle brunssille. Kaksi tuntia ehdittiin kuunnella aamupala kiikkoon ennen kuin vihdoin pääsimme paikan päälle. Tällöinkin lapsi olisi halunnut kirkkosaliin, brunssi kun oli katettu monikäyttöisen kirkkorakennuksen isoon aulatilaan.

Kotikirkkomme ei ensisilmäykseltä kirkolta edes näytä. Tuo valkoinen rakennus tuossa. Tarkkaan katsoessa erottaa ristinkin. Rakennus useine kerroksineen kätkee sisäänsä kirkkosalin lisäksi toimistotiloja, päiväkerhohuoneita, seurakuntasalin, kuntosalin, liikuntasalin, kappelin, pari keittiötä ja erilaisia harrastehuoneita.

Uutena aluevaltauksena erityisesti lapsiperheitä ajatellen luotu lauantaibrunssi ihan kaikille. Poistuimme ensimmäiseltä kattaukselta, kun seuraavan kattauksen väkeä jo alkoi virrata sisään. Hieman pienivolyymisempi eka kattaus oli hyvää lämmittelyä brunssin toteuttajille, sillä toinen kattaus oli buukattu ihan täyteen. Kyseessä oli demokattaus ja seuraavaa lauantaibrunssia vietetään toivottavasti viimeistään parin viikon päästä. Sinne ovat kaikki tervetulleita yli seurakuntarajojen eikä ovella myöskään kysytä kirkon jäsenyyttä. Taustalla soi letkeä musiikki, josta vastasi dj Bunuel. Aikuiset maksavat 15€ ja lapset euron per ikävuosi. Ruoka on taivaallisen hyvää italialais-espanjalaisen kaksikon valmistamaa sapuskaa. Toisessa tilaisuudessa pääsin maistelemaan heidän herkkujaan jo joulukuun puolella ja voin taata, että näillä herroilla repertuaaria riittää eikä joka lauantai tarvitse tyytyä itseään toistaviin tarjoiluihin.

Vesi kielellä seuraavaa kertaa odotellessa!