Lapsi on innokas kirkossakävijä. Haluaisi sinne useamminkin, mankuu aina kun kuljemme kahden tutun kirkon ohi. Tänään lähdettiin kirkolle brunssille. Kaksi tuntia ehdittiin kuunnella aamupala kiikkoon ennen kuin vihdoin pääsimme paikan päälle. Tällöinkin lapsi olisi halunnut kirkkosaliin, brunssi kun oli katettu monikäyttöisen kirkkorakennuksen isoon aulatilaan.
Kotikirkkomme ei ensisilmäykseltä kirkolta edes näytä. Tuo valkoinen rakennus tuossa. Tarkkaan katsoessa erottaa ristinkin. Rakennus useine kerroksineen kätkee sisäänsä kirkkosalin lisäksi toimistotiloja, päiväkerhohuoneita, seurakuntasalin, kuntosalin, liikuntasalin, kappelin, pari keittiötä ja erilaisia harrastehuoneita.
Uutena aluevaltauksena erityisesti lapsiperheitä ajatellen luotu lauantaibrunssi ihan kaikille. Poistuimme ensimmäiseltä kattaukselta, kun seuraavan kattauksen väkeä jo alkoi virrata sisään. Hieman pienivolyymisempi eka kattaus oli hyvää lämmittelyä brunssin toteuttajille, sillä toinen kattaus oli buukattu ihan täyteen. Kyseessä oli demokattaus ja seuraavaa lauantaibrunssia vietetään toivottavasti viimeistään parin viikon päästä. Sinne ovat kaikki tervetulleita yli seurakuntarajojen eikä ovella myöskään kysytä kirkon jäsenyyttä. Taustalla soi letkeä musiikki, josta vastasi dj Bunuel. Aikuiset maksavat 15€ ja lapset euron per ikävuosi. Ruoka on taivaallisen hyvää italialais-espanjalaisen kaksikon valmistamaa sapuskaa. Toisessa tilaisuudessa pääsin maistelemaan heidän herkkujaan jo joulukuun puolella ja voin taata, että näillä herroilla repertuaaria riittää eikä joka lauantai tarvitse tyytyä itseään toistaviin tarjoiluihin.
Vesi kielellä seuraavaa kertaa odotellessa!
Hei! Hieno meninki Alppilan kirkossa! :) aloin haaveilla Lundioidemme maalaamisesta ja muistin, että jossain blogissa olen siitä lukenut. Täällähän se oli! :) Vinkkejä olisin kysellyt, maalasitteko itse vai maalasiko joku muu?
VastaaPoistaT. Blogisi lukija monen vuoden ajalta
anonyymi: Kyllä, täällä on aina hyvä kuhina :) Ja toden totta, meidän lundiat muuttuivat valkeiksi viime kesänä. Ja pahus, onhan siitäkin pitänyt laittaa kuvia, siis lopputuloksesta, josko tänä vuonna ;) Nakitettiin kaveri maalaamaan, kun ei itsellä olisi ollut oikein tiloja eikä aikaa. Useamman viikon ne sitten olivat tuolla maalla työn alla mutta kannatti odottaa. Joskin jälkikäteen mietin olisko sitten kiiltäväpintainen ollut jotenkin parempi ja ehkä kestävämpi. Tuo mattapinta on kaunis mutta ottanee osumaa herkemmin. Kasatessa kärsi joistain kohdin, mutta ei viitsitty fiksailla. Vuoden päästä kun koko systeemi taas puretaan ja siirretään uuteen kotiin ja kasataan niin sitten viimeistellään, kun tietää ettei tarvitse niitä vuosikausiin purkaa. Ei vaikka Hesarissa uumoiltiin että kirjahyllyt on pian ihan passe ;)
VastaaPoista