Ensimmäistä hääpäivää vietimme päiväretkellä Porvoossa. Istuskelimme muun muassa Café Helmessä. Jälkikäteen selvisi, että kahvilan yläkerrassa on majoitushuone. Tuohon aikaan opiskelijabudjetilla se ei olisi ollut edes mahdollista, mutta tänä vuonna alkusyksystä aloimme miettiä tapoja juhlistaa 4-vuotishääpäiväämme ja Helmen budoaari tuli taas mieleen. Päätimme siis repäistä, jättää ensimmäistä kertaa lapsen muiden hoiviin yöksi ja käyttää kaikki aiempina vuosina turhiin lahjoihin tuhlaamatta jääneet rahat luksukseen Porvoossa.
Itku olisi saattanut päästä, jos olisimme olleet vastavihittyjä ja odotukset korkealla hääyötä varten, mutta kun luvassa oli parhaimmat ja pisimmät yöunet pitkään aikaan, tuntuivat monet seikat toissijaisilta. Mutta jos kerran luo ja sisustaa tuollaisen sviitin, niin miksei ajatella jokaista yksityiskohtaa? Muovimatot eivät oikein sopineet kuvaan ja aamiaishuoneen nurkassa nyhjötti epämääräinen kenkälaatikko ja kassillinen sälää, pienellä pöydällä nököttivät ei niin sulassa sovussa leopardikuvioinen nenäliinalaatikko, kirkkaanpunainen moderni (Ikean?) herätyskello, Elizabeth Ardenin voidepurkki sekä vanha postikortti. Mies myös halusi peittää kymmenen vuotta sitten päivätyn mielestämme hieman mauttoman kuvan omistajasta. Sentään muistimme lähtiessämme poistaa nenäliinan ;)
Aamiainen oli oikein maistuva, mutta nälkä jäi. Särvintä oli vaikka millä mitalla, mutta vain kaksi croissanttia, ei mitään leipää. Herkullisia hedelmiä, sekä molemmille kakkupalat – ei varmasti olisi ollut pahitteeksi kysyä kakkumieltymyksiä. Jos olisin saanut juustokakun kun valikoimassa on vaikka mitä ihania herkkuja, niin sitten olisin kyllä itkenyt :D Porkkanakakku oli onneksi katettu miehen puolelle. Sääli vain että ei voitu maistella toisiltamme kuten yleensä, itse kun pidän mieluummin porkkanat porkkanoina ja kakut kakkuina ;)
Porvoon visiitin kohokohta olikin ruokapaikkamme, joka ratkesi vasta lauantaiaamuna kaverien antamien suositusten perusteella. Paras ravintola Taidetehtaalla varattaisiin kuulemma kuitenkin aina jo viikkoa ennen täyteen. Kannatti silti yrittää, ja klo 21 meitä odotti pöytä ja parin tunnin päiväunien jälkeen jaksoimmekin valvoa niin myöhään.
Kehut eivät nousseet tyhjästä, sillä Sinne aiheutti kyllä vuoden tai vuosikymmenen ruokaorkut! Pääsimme istumaan aivan avoimen keittiön viereen, joten ravintolakokemus oli hyvin kokonaisvaltainen. Kolmen ruokalajin lähiruokamenu vei kielen mennessään ja kuin ihmeen kaupalla onnistuin nappaamaan kuvatkin. Ruoka katosi nopeasti ja lautaset kaavittiin tyhjiksi herkullisten leipien avulla. Johan siitä onkin jokunen vuosi aikaa, kun viimeksi jaksoi (ja kehtasi) blogia varten napsia annoskuvia, tässä maistiaisia.
Kaikkinensa erinomaisesti sujunut reissu ja 23 tunnin sisällä pitkät yöunet ja kolmet päiväunet – en valita. Katsotaan millainen vireystila on viikon päästä, kun olemme koko konkkaronkka kotiutuneet huomenna alkavalta Tanskanmaan reissulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti