Matkalla muskarista kotiin käytiin Avikaiselta hakemassa leipää. Lapsi kuikuili ja hymyili selästäni ja Elvin sydän suli niin, että pakkasi pojalle kaupanpäällisiksi minipossun.
Mies teloi itsensä töissä, mutta onni onnettomuudessa – kun nuo kaksi nukkuivat yhdessä kotona päiväunia, minä kipaisin tuohon lähelle kirkon punttikselle. (Minulla on uusia sosiaalisia ulottuvuuksia ja aikuiskontakteja: punttiksen papat!)
Kuuden kieppeillä lähes teleporttasin itseni Kallioon kampaajalle. Kiitos sosiaalisen median sain kampaajakaverilleni ajan kymmenen minuuttia ennen sen alkamista, juuri kun olin viikon verran kironnut etten taaskaan saanut ajoissa varattua uutta aikaa ja illat on varattuja monta viikkoa eteenpäin... Miesväki oli leikkipuistossa ulkoilemassa, minä vain livahdin lupia kysymättä ulos ovesta ja poljin tukka putkella. Olin takaisin kotona jo ennen seitsemää.
Niin hyvä maanantai, että tuntui melkein siltä kuin viikonloppu olisi jatkunut. Mainio oli sekin – illanvietto ystävien seurassa, Habitare ilman lasta, vielä vähän Suvilahden sinisiä rakennuspalikoita, pyöräretki Tapiolaan, jossa WeeGeessä sis.delin brunssi ja taidenäyttelyt (kiitos Sascia piletistä, toinen jäi odottamaan jotain sopivan ankeaa ja harmaata päivää), spontaanit treffit ja kahvilaistuksimista matkalla kotiin ja sunnuntai-iltana vielä oma meno.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti