Plättyläjä

Mummuni oli perjantaina kylässä. Hänellä oli kassi täynnä ruokatuomisia ja paistoipa hän päivän päätteeksi vielä keollisen plättyjä, oma esiliinakin oli mukana. Vaatimaton litran taikina. Ennen mummu ei ehtiny paistaa yhtä nopeasti kuin mitä me neljä lapsenlasta syötiin, nyt koko pino sai rauhassa odottaa että Aapeli oli ensin ruokaillut. Plätyt vedettiin alas mummun tekemien omppu- ja mansikkahillojen kyydittämänä ja jäipä niitä vielä seuraavillekin päiville vaikka tuoreeltaan herkullisimmillaan ovatkin. Sellaista mietin, että vaikka minä olen välissä kasvanut lapsesta aikuiseksi niin mummu on aina vaan mummu.